Suuri kiitos!

Suuret kiitokset kaikille äänestäneille! Aluksi tietenkin niille, jotka päätitte antaa äänenne minulle - kiitos! Kiitos myös kaikille niille, jotka päätitte valita Keskustan, kiitos siitä! Vaikka en päässytkään läpi, täytyy sanoa, että Sauvo sai keskustalaisista oikein hyvän porukan. Mukana on niin vanhoja konkareita kuin uusiakin valtuustotyötä opettelemassa. Saimme myös pari uutta naisehdokasta läpi, oikein hyvä. Uusina läpi pääsi myös Perussuomalaisista kaksi ja Vihreistä yksi, ehkä nyt saamme keskustelua kokouksiin lisää - sitä myös itse päättäjät kaipasivat. Tästä on hyvä jatkaa!

Äänestysnumero 20 - kuka ja mitä?

Viime metreillä ennen varsinaista vaalipäivää hieman yhteenvetoa, mitä olen aiemmissa kirjoituksissani sanonut ja mitä asioita ajan kunnallisvaaleissa. Ehdokasvaaliesittelyssä olen ilmaissut asian seuraavasti: "Yhteistyöllä elinvoimainen hyvän arjen kunta, jossa lähipalvelut säilytetään ja vuorovaikutteisuutta sekä avoimuutta lisätään päätöksentekoon. Tavoitteena on myös lisätä lähiruoan osuutta julkisissa hankinnoissa".

Hyvän arjen kunta, jossa lähipalvelut säilytetään, tarkoittaa minulle itsenäistä Sauvoa. Ei mennä peruuttamalla eteenpäin, ei  mennä. Minua voisi määritellä maltilliseksi uudistajaksi. Remontoimme vanhaa hirsitaloa vanhaa kunnioittaen, en lähde päätä pahkaa repimään vanhoja seiniä tai ikkunoita alas. Mutta en halua asua myöskään museossa, joka ei vastaa nykypäivän vaatimuksiin. Muutoksia kuntiin on varmasti tulossa, mutta hallituksen ajama kuntauudistus leveine hartioineen ei ole ainoa vaihtoehto. Keskustan mallissa leveämmät hartiat tarkoittavat terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden järjestämistä maakuntapohjaisesti, ei siirtämällä kuntarajoja. Määritellään ensin ne tehtävät, joista kunnan täytyy selviytyä ennen kuin mietitään kuinka suuri kunta siihen tarvitaan.

Entä yhteistyöllä. Tällä en tarkoita vain kuntien välistä yhteistyötä vaan myös kuntalaisten, päättäjien, yritysten ja yhdistysten välistä yhteistyötä. Yhdessä ennakkoluulottomasti ideoimalla, markkinoimalla ja tekemällä voimme luoda elinvoimaisen kunnan, jossa on on hyvä elää ja yrittää. Yhteistyötä voisimme hyödyntää enemmän esimerkiksi uusien asukkaiden ja yritysten houkuttelemiseksi Sauvoon, mikä on elintärkeää itsenäisen kunnan taloudelle. Kunta perinteisesti huolehtii monipuolisesta tonttitarjonnasta aktiivisella kaavoituspolitiikalla, mutta entä muuta? Miten kunta voisi luoda enemmän yhteisöllisyyttä, edesauttaa kuntalaisia ja tänne muuttavia toimimaan oman yhteisönsä hyväksi vapaaehtoistoiminnassa tai kyläyhdistyksissä (ei unohdeta tässä kirkonkylälle muuttavia) ja miten ylipäätään erottautua muiden kuntien tonttitarjonnasta... Osmanlahti ja Rantola ovat omanlaisia alueita, joita on helppo markkinoida merellisinä asuinalueina. Entä kirkonkylän alue? Palvelut ja harrastukset ovat lähellä, mutta mitä muuta lisäarvoa, houkuttavuutta alueessa voisi olla..  Sauvon sijainti on syrjäinen kuntaliitoksia ajatellen, mutta esimerkiksi kulkuyhteydet täältä ovat aivan loistavat. Moottoritie mahdollistaa nopean yhteyden Turkuun, Saloon, Helsinkiin.. Ja toisella puolella saaristo on avoinna.

Vuorovaikutteisuutta ja avoimuutta päätöksentekoon. Sauvon kunnassa on varsin aktiivinen vapaaehtoistyön kulttuuri. Valtuusto- ja lautakuntatyökin on vapaaehtoistoimintaa kaikkien kuntalaisten hyväksi. Työ saatetaan kuitenkin kokea itselle vieraaksi ja vaikeaksi. Verkon ja sosiaalisen median avulla päätöksentekoa voisi enemmän avata ja työ tulisi tutummaksi nuorille ja kiireisille perheellisille. Myös vuorovaikutus olisi vaivatonta. Sauvokin on laaja kunta, asukkailla on erilaisia murheita. Näistä olisi hyvä päästä kertomaan päättäjille helposti ja vaivattomasti. Kannustaisin myös "hullujen ideoiden" esiin tuomiseen, ikinä tiedä mitä niistä poikii..

Lähiruoan osuutta julkisissa hankinnoissa lisättävä. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä aiheena. Lähiruoasta olen kirjoittanut muutamaankin otteeseen, kannattaa kurkata esimerkiksi syyskuun kirjoitusta. Tärkein viesti on se, että kunta on tilaajan roolissa vastuussa julkisista hankinnoista, vaikka kuuluisimmekin hankintarenkaaseen. Lähiruoka vaatii poliittista tahtoa ja sen kuuluisi olla kunnan strateginen valinta. Julkisissa hankinnoissa kuten kouluruoassa ei ole kyse vain raaka-aineiden ostamisesta, vaan hankinnat tarkoittavat myös työpaikkoja, verotuloja, terveyden ylläpitämistä, ruokakulttuurin edistämistä ja vastuullisuutta. Maaseutukuntana meidän pitäisi olla tässä asiassa edelläkävijöitä ja tukea hankinnoilla omaa aluettamme ja sen elinvoimaisuutta.  Näitä verotuloja ei ole varaa menettää.

Käykää ahkerasti äänestämässä, mieluiten tietenkin keskustalaista:)

Keskustalla on vaihtoehto

Tämän viikon tiistaina meillä Keskustan ehdokkailla oli tapaaminen, jossa kunnanjohtaja Seppo Allénin ja sosiaalijohtaja Leena Pesun kanssa kävimme lyhyesti kunnan taloutta läpi. Paljon asiaa ja innostunutta keskustelua, vaikka luvut eivät niin hyvältä näyttäneetkään. Ja niin kuulukin olla, ei tässä vielä kirvestä kaivoon heitetä. Sauvo sai paljon hehkutusta miten hyvä paikka tämä on elää. Palvelut toimivat, etäisyydet  ja kulku suurimpiin kaupunkeihin ovat hyvät. Kehittämiskohteita ja ideoitakin löytyi mukavasti. Sauvon sijainti mahdollisten kuntaliitosten osalta on syrjäisä. Katsotaan me täältä mihin suuntaan vain, olemme syrjäisimpiä kuntia. Niistä taidetaan palvelut ensimmäisenä karsia, Salo on tästä hyvä esimerkki. Kuntaliitoksista puhuttaessa on vaikea hahmottaa miten liitokset kehittävät kuntia. Ne karsivat, tehostavat ja keskittävät. Miten alueen muu kehitys? Hyvä kunta on muutakin kuin toimivat terveyspalvelut, vaikka se onkin yksi tärkeimmistä asioista kunnassa. Muu hyvinvointi kuten laadukas päivähoito ja  koulu, liikunta sekä kulttuuri luovat hyvinvointia, jolla ylläpidetään terveyttä.
Keskustan mielestä kotikunnan tehtävänä on hoitaa arkipäiväisessä elämässämme tarvittavat lähipalvelut kuten esimerkiksi päivähoito, peruskoulu, kulttuuri- ja liikuntapalvelut, asuminen ja kuntien elinkeinopolitiikka.
Raskaampia ja kalliimpia palveluita varten tarvitaan myös isommat tekijät. Keskustan vaihtoehdossa terveydenhuollon ja useimpien sosiaalipalvelujen järjestäminen hoidettaisiin maakuntapohjaisesti niin, että tavoitteena on säilyttää terveyspalvelut muuallakin kuin maakuntakeskuksissa.
Entä kunnan tulot? Jos valtionosuudet vähenevät koko ajan ja samaan aikaan kunnan todelliset verosaamiset pienenevät (vaikka veroprosenttia nostettaisiinkin), kunnan talous ajautuu ahtaalle. Suurin osa kunnan tehtävistä ovat kuitenkin lakisääteisiä ja maksut määritelty. Tuloja tarvitaan kuitenkin lisää. Yksi tärkeimmistä asioista on saada asukkaita ja yrityksiä lisää kuntaan. Ihan ensimmäiseksi jokainen kuntalainen voi omalta osaltaan miettiä miten puhuu kunnastaan muille. Jos asiat toimivat, kerro se ystävillesikin. Jos ei toimi, kerro se päättäjille, jotta asialle voidaan yrittää tehdä jotain. Asukkaiden myötä uskon myös ainakin pienyrittäjien määrän myös nousevan. Elinvoimaisen kunnan maine lisää positiivista kierrettä.

Lyhyesti kuntauudistuksesta

Ihan muutama sana täytyy sanoa tänään kuntauudistuksesta. Luin aamulla Turun Sanomien juttua kuntavaaleista ja uutista, että Kokoomuksen asema maakunnan ykköspuolueena vahvistuu. Samalla sivulla otsikko "Varsinais-Suomeen ei kaivata lisää kuntaliitoksia". Saa heittää aloittelijalle nyt kommettia, mutta eikö Kokoomuksen aseman vahvistuminen tarkoita juuri kuntaliitoksien lisäämistä. Ja puolueen vaaliteemat: tosiasioiden tunnustaminen, kuuleminen ja kuunteleminen ovat kokoomuslaisille yhteiskunnallisen toiminnan ydinasioita. Hmm, jos gallupeissa kuntaliitoksia ei kaivata ja kokoomus niitä kuitenkin tekee niin hmm hmm. Maaseudulla on sitten varmasti vähän hitaampi järki - mitä tuo tarkoittaa. Samassa yhteydessä analysoitiin Turun Sanomien vaalikoneen ehdokkaiden vastauksia mahdollisten kuntaliitoksien osalta. Ossi Rajala kirjoittaa, että puoluekannasta riippumatta Turun lähikuntien ehdokkaista suurin osa ei pidä kuntaliitoksista. Elleivät he ole turkulaisia. Kuntaliitoksia ovat siis olleet vastaan suurin osa Kokoomuksen, Sdp:n, vihreiden, Vasemmistoliiton, Rkp:n ja kristillisten ehdokkaista. Eli kokoomus saa vankan kannatuksen kaupungeista, joita kuntaliitokset eivät koske.. Jos Kokoomus todella vankistaa asemaansa kuntavaaleissa, ajaako se väkisin kuntauudistuksen läpi omienkin maaseutukuntien edustajien vastustuksesta huolimatta.
Tavallisena tallaajana minusta on myös pelottavaa, miten asiantuntijat toisensa jälkeen teilaavat kuntauudistuksen. Kukaan ei varmasti kiellä etteikö uudistuksia tarvita. Mutta myönnän olevani "asiantuntijaihminen". Kuulen mielelläni eri kantoja asiantuntijoilta, joiden jälkeen muodostan oman mielipiteeni. Enkä kiellä, asiantuntijatkin voivat olla väärässä. Juuri siksi tarvitaan monipuolista keskustelua, yhteistä avointa ideariihtä, mitä voidaan tehdä. Kuntauudistus tällaisena minusta syventää Suomen jakoa hiljaiseen maaseutuun ja hyvinvoiviin kaupunkeihin. Se on kaukana tasa-arvoisesta Suomesta. Mutta ei tosiasioita kukaan kiellä - ei kokoomuslainen eikä keskustalainen. Rahat ovat kunnilta loppu. Eikä maaseutukunnat halua enempää kuntaliitoksia, ainakaan pakolla.

Miksi valitsin Keskustan?

Tähän väliin on varmasti hyvä kertoa miksi olen aikoinani valinnut Keskustan. Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa olin ensimmäistä kertaa ehdolla  juuri Keskustan riveistä. En olisi lähtenyt, jos ei olisi hihasta vedetty, että katsopas hieman puoluetta uudestaan, voisit olla samaa mieltä asioista.  Niin olinkin, mutta isot puolueet olivat aina tuntuneet hieman vierailta. Ajatustyötä tämä puolueen valinta kyllä vaati ja oikein antoisan keskustelun nuoren paljasjalkalaisen helsinkiläisnaisen kanssa. Kyllä, Keskustan riveistä löytyy  myös nuoria ja kaupunkilaisia. Viimeiset vuodet puolueessa ovat olleet varsin myrskyisät. Kenttä on laaja ja keskustelu rikasta. Tämän voi kääntää myös Keskustan eduksi. Puolue on todella koko Suomen puolue, jolla on näkemystä pohjoisesta etelään. Itse valitsin Keskustan puolueen arvojen vuoksi. Olen aina mieltänyt keskustan maltilliseksi uudistajaksi ja ihmisläheiseksi koko maan puolueeksi. Vaikka itse asun näin kaupunkien lähellä, maaseutukunnassa, haluan omalta osaltani kannustaa ihmisiä asumaan myös syrjäkylillä ja kauempana keskuksista. Suomen rikkaus on kuitenkin elävä maaseutu. Inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, työnteko, yrittäjyys, yhteisvastuu ja tasa-arvo ovat puolueelle kantavia arvoja. Nämä sopivat minunkin arvomaailmaani. Kuntavaaliohjelmassaan Keskustan mielestä omat luonnonvarat ja energia täytyy ottaa enemmän kuntapolitiikassa huomioon ja viedä kestävää kehitystä eteenpäin.  Keskusta saisi minusta olla vieläkin vihreämpi puolue, koska jos mieletään Keskusta maaseutupuolueeksi, sen jos minkä kuuluisi olla vihreä. Luonnonvaroja täytyy toisaalta saada myös järkevästi hyödyntää. Eikä tässäkään yhteydessä unohdeta lähiruokaa, siitä voi tulla maaseudun uusi "Nokia".

On kotiin tulon aika

Keskusta julkaisi kuntavaaliohjelmansa, siitä muutama lyhyt poiminto vaalikoneiden täyttämisen ohessa:

Lasten ja vanhusten hoidon, koulun ja terveydenhoidon pitää olla lähellä koteja.

Terveyspalvelujen kuntoon laittamisessa tarvitaan kuntien yhteistyötä. Keskustan vaihtoehdossa maakunnat vastaisivat sosiaali -ja terveydenhuollon järjestämisestä.

Monet perheet ja vanhukset tarvitsevat apua elämän sujumiseen kotona. Perheiden on tarvittaessa saatava kunnallista kotiapua. Omaishoidon tuki on tehtävä verottomaksi ja siirrettävä kunnilta Kelan maksettavaksi.

Suomeen tarvitaan uutta työtä ja yrittäjyyttä. Vain näin voimme turvata kotien hyvinvoinnin ja palvelut. Koko maan voimavarat on saatava käyttöön. Siksi jokaisella on oltava oikeus itse päättää, mihin kotinsa, työnsä ja elämänsä rakentaa.

Kaiken keskittämistä, palveluista leikkaamista ja kuntien pakkoliitoksia Keskusta ei hyväksy. Uudistuksia tarvitaan, mutta ne eivät saa tarkoittaa keskittämistä ja leikkauksia. Keskusta puolustaa pientenkin kuntien itsenäisyyttä.

Lähiruoka vaatii poliittista tahtoa!

Viime viikon tiistaina osallistuin Varsinaisen suuri ruokakeskustelu - iltaan, jossa keskusteltiin kiivaasti kunnan ruokavalinnoista ja julkisen elintarvikehankintojen kriteereistä. Paneelia alustivat muun muassa lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen Maa- ja metsätalousministeriöstä, ruokapalvelujohtaja Paula Juvonen Turun Seudun Kiinteistöpalvelusta ja Veli-Matti Kuntonen Suomen Elintarviketyöläisten Liitosta. Kolme tuntia oli aivan liian lyhyt aika keskustelulle, ilta olisi saanut jatkua vielä pitkään. Asiatietoa tuli todella paljon. Ilta toi hyvin esille julkisten hankintojen monet ulottuvuudet. Kyse ei ole vain raaka-aineiden ostamisesta, vaan hankinnat tarkoittavat myös työpaikkoja, verotuloja, terveyden ylläpitämistä, ruokakulttuurin edistämistä ja vastuullisuutta. Lähiruoka julkisissa hankinnoissa on poliittisen tahdon asia, mutta tahtotilan löydyttyä tärkeintä on saada päättäjät, tuottajat, jalostajat ja keittiön henkilökunta saman pöydän ääreen keskustelemaan haasteista ja mahdollisuuksista.
Viljasen esityksestä päällimäisenä jäi mieleen isolla ja punaisin kirjaimin korostettu viesti, että hankintalaki ei estä lähiruoan hankintaa. Lähiruoka ei voi olla hankinnoissa valintakriteerinä kuten luomu, mutta esimerkiksi kuljetusmatkat vaikuttavat ruoan laatuun. Hankintaperusteena on silloin kokonaistaloudellinen edullisuus ja laatukriteerien korostaminen. Lähiruoka julkisissa hankinnoissa vaatii paljon osaamista, vaivannäköä ja muutoshalukkuutta.  Keittiöhenkilökunnalla voi hyvinkin olla osaamista ja tahtotilaa lähiruoan käyttöön, samoin hankkijoilla. Kuitenkin lähiruoan lisääminen kunnan ruokapolitiikassa on kuntapäättäjien harteilla. Kunta on tilaajan roolissa, jolloin lähiruoan on oltava kunnan strateginen valinta, ja sille on ohjattava myös riittävästi varoja. Kuntapäättäjät määrittelevät periaatepäätöksenä mitkä tuotteet kilpailutetaan hankintarenkaassa, mitkä kuntakohtaisesti. Eräs panelisteista sanoi osuvasti, että päättäjät eivät saa mennä julkisissa hankinnoissa virkamiesten taakse. Asia on opeteltava myös itse.
Kun tahto lähiruokaan on löydetty, tarvitaan yhteispeliä kaikkien toimijoiden välillä. Kunnassa on oltava selkeä näkemys tarpeista: mitä ollaan hankkimassa, määritellään itselle sopivat (lähi)tuotteet ja palvelut. Taustaksi tarvitaan selvitys mitä on oman alueen lähiruokatarjonta ja sen kehittämistarpeet. Sopimuskaudesta täytyy tehdä myös niin pitkä, että tuottajat uskaltavat tehdä tarvittavat investoinnit. Usein lähiruoan lisääminen julkisissa hankinnoissa vaatii tuottajien välistä yhteistyötä, ennen kuin tarjonta saadaan kuntoon eli riittävät volyymit, tasalaatuisuus, toimitusvarmuus ja tuotteiden sopivuus asiakkaan tarpeisiin. Paikalliset lähituottajat ovat usein pieniä yrityksiä, joiden tuotteiden jalostus on pientä.Vastaanottajan laskustusjärjestelmäkin saattaa vaatia päivitystä, samoin keittiön reseptiikka. Lähiruoan sesonkimaisuutta pidetään usein esteenä sen laajamittaiselle käytölle ja esimerkiksi ongelmana kaupan alalla. Tässä vaaditaan myös asenteiden muutosta. Ruokakulttuurin kuuluukin olla sesongin mukaista!
Juvosen esityksestä jäi tärkeimpänä suunnitelma keittiöiden omavaraisuusasteen nostamisesta. Se ei varmasti ollut hänen esityksensä pääviesti, mutta lyhyt, pieni pätkä muuten tärkeän asian lomassa jäi vaivaamaan, että mitenköhän Sauvossa. Suunnitelmassa siis raaka liha otetaan osittain käyttöön kypsän lihan tilalle ja kastikejauheista, liemijauheista, keittopohjista asteittain ja osittain luovutaan. Tavoite on sama kuin lähiruoalla eli puhdasta ja aitoa ruokaa niille, jotka eivät itse tee valintojaan ruokapöydässä!
Suomen Elintarviketyöläisten Liiton tavoitteena on Veli-Matti Kuntosen mukaan lähiruokaohjelma jokaiseen kuntaan, jolloin kotimainen ruoka olisi osa kunnan strategiaa. Liitolle lähiruokaa on kaikki Suomessa valmistettu ruoka, myös teollisesti. Itse määrittelisin lähiruoan enemmän paikallisesti, mutta julkisissa hankinnoissa kotimaisuuden pitäisi olla ihan minimivaatimus. Liiton sivuilla www.kotimaistaruokaa.fi voi jokainen kunnallisvaaliehdokas käydä allekirjoittamassa vetoomuksen kotimaisen ruoan puolesta. Tarkistathan, että Sinun ehdokkaasi on sen allekirjoittanut.